Ostin kengät verkkokaupasta

Tänä vuonna on taas valitettu, kuinka asiakkaat eivät osta suomalaisista verkkokaupoista vaan kantavat hyväkkäät rahansa ulkomaisiin e-putiikkeihin.

Vali vali.

Taloussanomat kertoo, kuinka ruotsalainen verkkokauppa löylyttää suomalaiset 6-0.

Tekniikka&Talous paljastaa, että suomalainen verkkokauppa on kivikaudelta (okei, tämä on vuodelta 2012)

Iltalööppi uutisoi ilman linkbait-otsikkoa, että harva suomalainen digiputka myy mitään ulkomaille.

Ja otetaan vielä Talouselämä, joka päivittelee kuinka ne (ulkomaalaiset) vievät meitin rahat, eli siis suomalaisten asiakkaiden rahat/vekselit.

Selitykset ovat tuttuja, ei ole markkinointiosaamista, ei ole riittävän halpoja hintoja, ei ole sitä eikä tätä.

Oikea selitys on, että ns. suomalainen verkkokauppa on yksinkertaisesti ulkomaista huonompi.

Itse ostin viimeksi juoksukengät Brittiläisestä kaupasta (jolla on nykyään myös suomenkielinen saitti).

Vastaavia kenkiä ei löytynyt Suomesta, koska Suomessa myydään vain satasen viiva kahden Asicsia, Nikejä ja Adidaksia. Niitä, mitä jossain maahantuontikokouksissa päätetään Suomeen tuoda. Jos asiakas haluaa jotain muuta niin tough luck.

Suomalainen verkkokauppa ei ole asiakaskeskeinen. Sitä ei löydä, sieltä ei löydä, se ei vakuuta, se ei reagoi eikä kehity.

Milläköhän teknologialla tämä olisi ratkaistavissa?  Responsiivisella designilla?

Pikavippi-laki muuttui, mitäköhän tapahtuu lainafirmoille

Valtio kajosi yrittämisen vapauteen (ei sillä, että asiassa olisi mitään uutta) ideanaan rajoittaa pikavippi-yritysten harjoittamaa riistoa.

Pienille lainoille tehtiin rajoitus, jonka mukaan vuosikorko voi olla vain 51%. Tämän uskottiin rajoittavan bisnestä ja tai siis sen lieveilmiöitä, kuten maksuhäiriöitä. 

Innovatiiviset  pikavippifirmat ovat tietysti lähteneet kehittämään uusia tuotteita lakimuutosta silmällä pitäen.Esimerkiksi Vivus antaa lainaa aina pari tuhatta, tai siis nostettavissa olevaa luottoa, vaikka kuluttaja nostaisikin vain satasen. Lakimuutoksen seurauksena lainan määrät nousevat kun rahahuolien kanssa murehtiva lainaa 1000 euroa satasen sijaan. Tai ottaa 2000 euron luoton.

Ongelmahan ei välttämättä ollut pikavippibisnes, vaan pikemminkin se, että isot pankit eivät ole kyenneet tarjoamaan tällaisia pieniä lainoja riittävän edullisesti. Lainoissa, vaikka korot ovatkin matalat, on aina käsittelykuluja joka nostaa osuuspankin, nordean ja muiden kiinteät lainakulut absoluuttisesti isommiksi. Toki kiinteät kulut hukkuvat isoon lainamäärään, kun yleensä lainaa on otettu pankeista tuhansia tai satoja tuhansia.