tiistai 30. maaliskuuta 2010

Parhaat kanavapaketit

Tämä kirjoitus ei sisällä mitään. Paitsi jos olet kiinnostunut TV-ohjelmista.

Mietin ostanko jonkun maksukanavan, että voisin tuhlata aikaani katsomalla aina yhtä kaunista brittifutista.

Sitten tajusin, että ei mulla mitään aikaa ole. Muutenkin vedän säännöllisin väliajoin herneen nenään paskojen mainoksien ja kaiken maailman kokkiohjelmien tunkeutuessa väkisin tajuntaani kesken jotain äärimmäisen tärkeää ajatusta.

TV on ollut vähällä lentää rokkityyliin ikkunasta ulos.

Oikeesti kuka näitä kattoo? Kenellä riittää aikaa vahdata jotain TV-kokki Mikkoa vääntämässä paskanmakuista kaalipataa sen ärsyttäville kavereille? Ei mulla ainakaan.

Joo. Parhaat kanavapaketit lähettävät myös formuloita ja äsken mainittua futista mutta noissa sarjoissa on se ongelma, että niitä täytyisi seurata ja valita joku jota kannustaa. Urheilussa on järkeä vaan, jos jaksaa teeskennellä, että tuloksilla on merkitystä. Mä en aina jaksa.


torstai 25. maaliskuuta 2010

Huonosti käytettty aika = huonoja tuloksia

Verkkosivujen värimaailma on usein monituntisten kiistelyiden aihe kehityspalaverissä.

- Koiramme piti erityisesti tästä sinisestä versiosta.

- Toimitusjohtaja pitää punaisesta, milläköhän sen saisi vakuuttumaan, että vihreä heijastaa brändimme ekologisuutta paremmin.

-Totta. Punainen yhdistetään pysähtyneisyyteen ja kommunismiin. Asiakkaamme pian pelästyvät, että sosialisoimme heidän rahansa.

-Hetkinen! Asiakaskuntamme koostuu vanhemmista ihmisistä. Vihreä väri liitetään Vihreään liikkeeseen, emme halua olla yritysmaailman Ville Komsi köytettynä metsänhoitokoneeseen.

-Hyvä pointti. Sloganimmekin kuuluu Turvallinen Valinta. Jos myisimme spraymaaleja minkkiturkkien turmelijoille, vihreä olisi tietysti selvä valinta.

-Luotetaan siis koiraan ja valitaan sininen.

Samalla tapaa vatvotaan ja väännetään mission statementtejä ja sloganeita.
Vapauta Energiaa. Reilu meininki. Tavoitteista totta. Puhumme paskaa.

Todellisuudessa väreillä ja näppärillä sloganeilla ei ole mitään merkitystä myynnin kannalta.

Markkinoinnin pointtina on, että asiakas alkaa haluta sitä helvetin tuotetta tai palvelua. Ei tuottaa silmäämiellyttävää mainosmateriaalia.

Mitä asiakas sitten haluaa?

Suoramarkkinointikirurgin,
Drew Eric Whitmanin mukaan asiakkaan mielessä pyörii vain 8 asiaa:

  1. Selvityminen, elämän pituuden kasvattaminen
  2. Ruoka ja juoma
  3. Vapaus pelosta, tuskasta ja vaarasta
  4. Seksuaalinen kumppanuus
  5. Turvallinen elämisympäristö
  6. Ylivoimaisuus, voittaminen
  7. Huolenpito rakkaista
  8. Sosiaalinen status, asema yhteisössä

Asiakas ostaa tuotteesi, koska se täyttää jonkun näistä kahdeksasta halusta. Ei mistään muusta syystä.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Sosiaalinen media ei tarkoita mitään

Olli Kopakkala julkaisi pari päivää sitten blogikirjoituksen Sosiaalinen media on sarvikuonon hanurista, joka ei anna armoa sosiaalisen median asiantuntijoiksi itsensä ylentäneille:

Sosiaalisen median 
asiantuntijaksi tullakseen ei oikeastaan muuta tarvita kuin että toistelee termiä 
sosiaalinen media ja kertoo, että on hienoa, kuinka ihmiset voivat nyt ilmaista itseään 
verkossa ja kommunikoida keskenään.
Olen ihmettelyt pidemmän aikaa termiä sosiaalinen media ja blogikirjoituksen myötä pieni kielitieteilijä sisälläni otti vallan.

Mikä helvetti on sosiaalinen media?

Tiedän, että sillä viitataan verkon yhteisöllisiin ominaisuuksiin, mutta mikä vitun sosiaalinen media?

Kuka on päättänyt käyttää termiä sosiaalinen media ja missä mielentilassa?

Sosiaalinen on jotain ihmisten välistä, keskinäistä ja niin edespäin. Sosiaalisuuden vaatimuksiin liitetään usein myös yhteiskunta tai kulttuuri laajassa mielessä:

Sosiaalinen on kulttuurisessa kontekstissa tapahtuvaa ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Media on sanamukaisesti välikappale, medium, jolla yhdistetään kaksi asiaa toisiinsa. Yleensä mediasta puhutaan, kun halutaan viitata viestintään ja media on virheellisesti korotettu toimijan asemaan.

Media on viihtellistynyt, media kiusaa matti vanhasta ja niin edespäin.

Media ei voi tehdä mitään, sillä sitä ei ole olemassa ilman a) viestin lähettäjää ja b) viestin vastaanottajaa. Media syntyy vasta siinä vuorovaikutussuhteessa, jossa jossain laadittu viesti saavuttaa kuulijansa (tai lukijansa).

Tilanne, jossa median välittämä viesti tulkitaan on välttämättä sosiaalinen. Ensinnäkin viesti on rakennettu käyttämällä hyväksi yhteiskunnallisesti (eli sosiaalisesti) tuotettuja merkkejä. Lisäksi viesti tulkitaan (sosiaalisesti) opituilla tavoilla.

Mikä tapa viestiä (jotain mediaa hyväksi käyttäen) ei olisi sosiaalinen?

Onko olemassa ei-sosiaalista tapaa viestiä kanssaihmisille?

Koska vastaus on ei, voidaan päätellä, että sosiaalinen media tarkoittaa määritelmällisesti kaikkea. Jos joku tarkoittaa kaikkea, se ei tarkoita mitään.

Ei kannata ostaa sosiaalisen median asiantuntijoilta tyhjää. Tyhjä kannattaa ennemmin ostaa yhteiskunta- tai kielitieteilijöiltä, sillä he eivät edes väitä toimintansa olevan hyödyllistä.

Rampen Romun kannattaa ehkä jatkossakin panostaa hakusanamainontaan tai hakukoneoptimointiin sosiaalisen median sijaan. Mitä se ikinä tarkoittaakaan.


Verkkocopysi ei kiinnosta ketään

Tämä kirjoitus on suunnattu etenkin B2B-bisneksessä toimiville yrityspäättäjille.

Otsikossa lukee, että verkkocopysi ei kiinnosta ketään. Se on vähättelyä, sillä itse asiassa koko verkkosivustosi on täysi susi.

Ai miksi? Koska sivustosi on rakennettu miellytämään sinua. Valitsit punaisen taustavärin ja upean kuvapankkiotoksen etusivulle. Innostuit animaatioista ja vaatimalla vaadit, että mission statementtinne, "toteutamme ammattitaidolla" lisätään jokaiselle sivulle isolla ja erottuvalla tekstillä.

Koko budjetti oli poltettu jo sivuston launchausvaiheessa joten päätit tehdä sisällöntuotannon itse.

Kuka tahansa osaa kirjoittaa, ajattelit.

Oikeastaan kaikki meni ihan hyvin. Sivustosi näyttää mallikkaalta ja tekstikin tuntuu pätevältä ja mielenkiintoiselta. Itse olisit ainakin vakuuttunut.

Missä siis vika?

Sinulla on ammattilaisena ja asiantuntijana taustatietoa, jota asiakkaillasi ei ole.

Asiantuntijamielipide on tärkein vain, mikäli sivusi on suunnattu asiantuntijoille eikä muilla ryhmillä ole liiketoiminnallista relevanssia.

Sinulla on tietoa yrityksesi verkkosivun rakenteesta. Osaat asettaa minkä tahansa lasketumissivun kontekstiinsa osana koko sivustoa. Satunnainen käyttäjä satunnaisella lasketumissivulla ei siihen pysty.

Ja vaikka pystyisikin, hän ei löydä sivuillesi, sillä ne on otsikoitu loogisesti "etusivu", "palvelut" ja "yhteystiedot".

Oletat, että jokainen asiakkaasi osaa hakea palveluitasi kirjoittamalla hakukoneeseen "etusivu".

Kyse on sinun yrityksestäsi: sinulla on motivaatiota lukea teksti. Kiireinen, tehtävää suorittava käyttäjä ei lue tekstiä.

Osaat käyttää internetiä paremmin kuin asiakkaasi. Sinun selaimesi on Firefox 3.5. asiakkaasi selain on Internet Explorer 5.5. Sinulla on sivujesi toimimiseen vaadittavat lisäosat, asiakkaallasi ei.

Työntekijöiden määrällä on sinulle merkitystä, asiakkaallesi ei. Vertailet omaa tuotettasi kilpailijaan vertaamalla ominaisuuksia, asiakkaasi vertailee hyötyjä.

Teet päätöksesi rationaalisesti, asiakkaasi etenee intuitiolla.

Pidät sivustoasi hienona, asiakkaat eivät.

Kannattaa muuten tutustua uuteen internetmarkkinointi-blogiin. Ei ehkä vedä vertoja tälle mutta kuitenkin.



maanantai 22. maaliskuuta 2010

Kuka on todellinen kohderyhmä?

Internetmarkkinoijat eivät vaan osaa hommiaan. He eivät näe nenäänsä pidemmälle.

Mikä on esimerkiksi moottoripyöräkauppiaan kohderyhmä? Kenet moottoripyöräkauppiaan verkkosivuston pitää pystyä vakuuttamaan?

Yleensä kyseessä on aikuinen, työssäkäyvä mieshenkilö. He ostavat moottoripyöriä.

Heidät täytyy ehkä vakuuttaa siitä, että pyörä kannattaa hankkia juuri sinulta, mutta täytyykö sinun vakuuttaa heidät, että he tarvitsevat moottoripyörän? Vai ovatko he jo vakuuttuneita?

Moottoripyöräkauppiaan todellinen kohderyhmä ei ole moottoripyöriä ostavat miehet. Kauppiaan pitää vakuuttaa miesten vaimot ja tyttöystävät, sillä miehet ovat jo vakuuttuneita.

Ostamisen este on vaimo, joka ei lämpene idealle.

Näkyykö tämä moottoripyöräkauppiaden verkkosivuilla tai ylipäätään missään markkinoinnissa? Ei todellakaan.
Moottoripyöräily on järjetöntä, kallista ja vaarallista. Totta.
Moottoripyörä saa kuitenkin miehesi iloiseksi. Se on hänen unelmansa. Emme voi tuomita unelmia järjettömäksi vain siksi, etteivät ne ole samoja kuin omamme.
Moottoripyöräilyn erityinen vaarallisuus on tilastoharha. Suuri osa onnettomuuksista sattuu näyttämisenhaluisille nuorille lainapyörillä.
Mikäli onnettomuustilastoista poistetaan iän vaikutus, ei moottoripyöräily ole sen vaarallisempaa kuin muutkaan liikkumisen muodot.
Onnettomuuksiin voi myös varautua ajamalla huolletulla moottoripyörällä ja käyttämällä turvallisia varusteita.
Sitä paitsi moottoripyöräilyä voi harrastaa halvallakin. Moottoripyörä kuluttaa usein vain pari litraa 100 kilometrillä ja hyvän pyörän saa jo parilla tonnilla. Se on yhtä kallis kuin viikon etelänloma.
Tärkeintä kohderyhmän mielen muuttamisessa on, että suostuttelu lähtee yhteisestä premissistä: moottoripyöräily on järjetöntä, kallista ja vaarallista.

Naiset nyökkäävät

Ilman yhteistä premissiä (oletusta, josta edetä) argumenttiä on mahdoton rakentaa toimivaksi. Olkoonkin, että päättely rikkoo kaikkia hyvän argumentoinnin ohjeita, se kuitenkin muistuttaa pätevää päättelyä riittävästi kuulostaakseen järkevältä.

Seuraavaksi puhutaan unelmista. Unelmille ei voi asettaa hintaa.
Kyllähän se Veijo jatkuvasti moottoripyörästä haaveilee. Onko minulla sydäntä kieltää häneltä hänen unelmiaan?
Kun lapselliset haihattelut on korotettu unelmiksi, niiden teilaaminen ei ole enää niin helppoa. Varsinkin kun osoitetaan, ettei unelmien seuraamisen kustannus olekaan pelätyn kaltainen. Unelman ja jokavuotisen etelänloman kustannukset ovat likipitäen yhtä suuret. Turvallistakin moottoripyöräily on.

Kaikki premissin oletukset hyväksyttiin vain sen takia, että ne huomaamatta voitaisiin kääntää peilikuvikseen.
Meidän täytyy käydä yhdessä läpi, minkälaiseen moottoripyörään meillä on varaa.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Verkkokaupan ongelmat

Miksei verkkokauppa ole onnistunut lyömään itseään läpi?

Syitä on tietenkin monia: Käyttäjät eivät luota verkkokauppojen turvallisuuteen, verkkokauppojen käyttöliittymä vaatii opettelua, verkkokaupoista puuttuu sosiaalinen kontakti, verkkokaupasta ostamisesta ei saa samaa tunnetta kuin fyysisestä ostamisesta.

Näin sanovat asiantuntijat.

Ongelmat ovat siis vakavia.

Jos tehdään silmänkääntötemppu ja asetetaan yritys analyysin keskipisteeseen, verkkokaupan ongelmat muuttavat muotoaan.

Syitä on tietenkin monia: Verkkokauppiaat vaikuttavat epäluotettavilta, verkkokauppojen käyttöliittymät ovat surkeita, verkkokauppojen tekstisisältö on etäistä korporaatiopuhetta eikä verkkokauppa anna asiakkailleen mahdollisuutta yhteisöllisyyteen.

Tarvitaan vain pieni perspektiivin muutos ja verkkokaupan ongelmat ovat ratkaistavissa. Verkkokaupan ongelmat eivät tipu tyhjästä, ne syntyvät asiakkaan ja verkkokaupan välisessä vuorovaikutuksessa.

Lopuksi siirrymme vielä yleisestä yksityiseen. Kas näin:

Syitä on tietenkin monia: Verkkokauppamme vaikuttaa epäluotettavalta, verkkokauppamme käyttöliittymä on surkea, tekstisisältö on etäistä korporaatiopuhetta, tuotekuvauksemme on kuivaa ominaisuuksien luettelua, käyttäjillä ei ole mahdollisuutta jättää arvioita tuotteistamme, sivuillamme ei ole live-tukea eikä kanta-asiakkaille ole mitään etuja.

Kirjoittaisin tähän taikasanan, ellei se kuulostaisi kornilta.

Oletko verkkokauppias? Voi olla, että verkkokauppasi on yksinkertaisesti paska.